Emonsa hylkäämiltä vaikuttavat poikaset

Yksin oleva poikanen tarvitsee harvoin apua, sillä sen emo on todennäköisesti lähistöllä. Esimerkiksi rusakkoemo synnyttää poikasensa petoeläimiltä suojassa olevaan paikkaan, ja käy ainoastaan muutaman kerran päivässä imettämässä poikasiaan.

On tärkeää olla koskematta eläimeen, ellei se selvästi ole loukkaantunut ja avun tarpeessa. Poikaset luottavat suojaväriinsä ja hajuttomuuteensa, ja ihmisen tarpeeton sekaantuminen saattaa paljastaa poikasen petoeläimille tai karkottaa emon. Jos poikanen on suojaisassa, turvalliselta vaikuttavassa paikassa, ei sitä myöskään saa siirtää, että emo löytä poikasensa luokse. Mikäli poikasta on siirretty esimerkiksi lasten toimesta, ensisijaisen tärkeää olisi toimittaa poikanen takaisin löytöpaikkaan, sillä eläinten poikasten selviytymismahdollisuudet ihmisten hoivissa ovat aina heikommat kuin oman emon huomassa. Pesästä pudonneen linnunpoikasen voi nostaa takaisin pesään emon hylkäämättä pesää.

Vaarallisessa paikassa olevan poikasen voi siirtää turvallisempaan paikkaan. Kuitenkin niin, että minimoidaan ihmisen haju poikasessa, jolloin siirtämiseen voi käyttää vaikka ruohotuppoja. Jos poikasta uhkaa jokin vaara, voi sen hetkellisesti siirtää turvaan, kunnes vaara on ohitse tai viimeistään hämärän laskeuduttua, jolloin emo todennäköisesti tulee etsimään poikastaan.

Mikäli ei ole ihan varma tarvitseeko eläin apua tai hoitoa, voi ottaa yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluneuvojaan tai eläinsuojeluyhdistykseen ennen kuin toimii itse. On syytä muistaa, että luonnonvarainen eläin kärsii kaikesta käsittelystä ja vankeudesta.

Lokinpoikaset
”Kesäkuun puolenvälin aikoihin eläinhoitolaan tulee päivittäin useita soittoja koskien keskustan alueella olevia lokinpoikasia. Näitä ensialkuun vaaleanharmaita, mustin pilkuin koristautuneita untuvikkoja on joskus jopa luultu pingviineiksi. Lokit pesivät kaupungissa suurten rakennusten tasakatoilla ja räystäskouruissa. Kun kesäaurinko kuumentaa katot paahtavan kuumiksi, poikaset lähtevät liikeelle päätyvät putoamaan jalkakäytäville ja sisäpihoille.

Emot puolustavat poikasiaan kirkumalla vertahyytävästi ja tekemällä valehyökkäyksiä. Emolinnut saattavat myös pommittaa poikasia lähestyviä ihmisiä ja koiria ulosteilla. Emot ruokkivat poikasiaan vain pari kertaa vuorokauden aikana. Muun ajan poikaset tepastelevat kaduilla ja tutkivat ympäristöään. Saavutettuaan lentokyvyn ne lähtevät seuraamaan vanhempiaan ruoanhakuun.

Kaikki linnut ja niiden pesät ovat rauhoitettuja toukokuun alusta heinäkuun loppuun. Eläinhoitolan väki ei voi käydä ”pelastamassa” emojensa hoidossa olevia lokinpoikasia. Mikäli poikanen on sen hyvinvointia vaarantavassa paikassa, sen voi siirtää muutamia kymmeniä metrejä kauemmas turvallisempaan ympäristöön. Poikasta siirtäessä on huolehdittava, että emot näkevät missä poikanen on. Ulostepommituksen varalta on hyvä suojautua esim. sateenvarjolla.

Luonnonvaraisten eläinten elintila kaventuu jatkuvasti. Tämän vuoksi myös lokit ovat alkaneet hakeutua lähemmäs ihmisasutusta. Toki varsin suurena syynä lokkien leviämiseen keskikaupungille asti on myöskin se, että kaupungissa on aina tarjolla ruokaa ja suojaa. Korkean liikerakennuksen päälle tehty pesä on myös suojassa petoeläimiltä.” (Teksti Heidi Leyser-Kopra, Tesy)

Oravat
” Orava synnyttää vuodessa normaalisti kaksi poikuetta, hyvinä vuosina jopa kolme poikuetta. Oravanpesä on normaalisti puussa, mutta se saattaa pesiä myös rakennuksiin. On huomattava, että orava on rauhoitettu helmikuusta marraskuuhun, jolloin sen pesää ei saa hävittää. Ensimmäisiä poikasia tavataan pesän ulkopuolella huhti-toukokuun vaihteessa. Kiipeilemistä vasta harjoittelevat poikaset voivat pudota maahan. Emo noutaa pudonneet poikaset takaisin pesään, mikäli sitä ei häiritä. Oravanpoikaset ovat vilkkaita ja uteliaita ja saattavat jopa alkaa seurailla ihmisiä. Emonsa jo vieroittaman poikasen kasvua voi tukea tarjoamalla sille lisäruokaa ja nukkumapaikan. Lemmikiksi oravaa ei kuitenkaan saa ottaa.

Vieroitetun poikasen tunnistamisessa voidaan pitää nyrkkisääntönä sitä, että sen häntä muistuttaa pulloharjaa. Mikäli poikasen häntä on vielä selvästi suikero, se ei vielä pärjää omillaan. Jos tapaat tällaisen suikerohäntäisen poikasen luonnossa, seuraa tilannetta hetki turvallisen matkan päästä. Mikäli emoa ei näy ja/tai poikasta ahdistelee petoeläin tai varislintu, ota poikanen talteen. Myös isompi poikanen voi joutua pulaan ja olla avuntarpeessa. Jos poikanen vain kyyhöttää paikallaan viluisen näköisenä, se voi olla loukkaantunut tai nälkiintynyt. Eläinhoitola ottaa vastaan apua tarvitsevia luonnonvaraisia eläimiä. Oravanpoikaset palautetaan luontoon siinä vaiheessa kun ne pärjäävät omillaan.” (Teksti: Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra, Tesy)

Orvoiksi jääneet oravanpoikaset voivat lähteä harhailemaan, joskus vielä sokeina ja karvattominakin. Ne tarvitsevat ihmisen apua. Tällaisen poikasen voi siis ottaa sisälle lämpimään. Sille on kuitenkin heti etsittävä asiantunteva hoitopaikka. Ensiavuksi poikaselle voi antaa vettä joko pipetillä tipoittain tai matalalta lautaselta riippuen poikasen kehitysvaiheesta. Poikaselle voi myös yrittää tarjota pieniä paloja laktoosittomassa maidossa pehmitettyä vaaleaa leipää. Pikkupoikanen tarvitsee ehdottomasti pesän, esimerkiksi villapipon, jonka lämmössä se nukkuu suurimman osan päivästä. (Lähde: Hesy.fi)

Rastaanpoikaset
”Rastaanpoikasia tavataan toukokuun lopusta juhannukseen asti kaupunkialueilla runsaasti. Rastaanpoikaset lähtevät pesästä jo noin pariviikkoisina ja lentokyvyttöminä. Poikaset liikkuvat maassa lähinnä pomppimalla ennen lentokyvyn saavuttamista. Emolinnut käyvät ruokkimassa poikasiaan maassa ja puolustavat poikasiaan räksättämällä kovaäänisesti ja tekemällä valehyökkäyksiä. Emolinnut saattavat myös pommittaa uhkaajia ulostamalla näiden päälle.

Kaikille linnuille on asetettu lakisääteinen pesimärauha koko lisääntymiskauden ajan. Tänä aikana kaikki linnut, niiden munat, pesät ja pesäpuut ovat rauhoitettuja. Mitään lintua ei pesimäaikana saa pyydystää, siirtää eikä muutenkaan häiritä. Remonttia suunnittelevan tulee huomioida myös se, että mikäli rakennuksen tiedetään olevan lintujen pesimäpaikka, on remontti ajoitettava alkamaan joko ennen pesimäkauden alkamista tai vasta sen jälkeen.

Mikäli rastaanpoikanen on ajautunut vaaralliselle paikalle, kuten autotielle tai suljettuun tilaan, josta se ei omin avuin pääse pois, sitä voi auttaa siirtämällä sitä muutamia metrejä turvallisempaan paikkaan. Emolinnuilta voi suojautua varustautumalla sateenvarjolla. Emo tunnistaa poikasensa äänen perusteella, joten vieraan hajun tarttumisesta poikaseen ei juurikaan tarvitse huolehtia.” (Teksti  Heidi Leyser-Kopra, Tesy)

Rusakon poikaset
”Rusakko tekee vuodessa useita poikueita. Ensimmäisen, maaliskuussa syntyvän poikueen aikana saattaa maassa olla vielä lunta. Rusakkoemo ei tee pesää vaan synnyttää 2 – 5 poikasta eri paikkoihin ja käy ruokkimassa jälkeläisiään harvoin, yleensä vain kerran pari vuorokaudessa ja nekin yöllä. Muun ajan poikaset ovat yksin omissa paikoissaan. Taajamassa poikaset hakeutuvat useimmiten rakennusten seinustoille tai pensaiden juurille.

Rusakonpoikanen syntyy täysin valmiina, sillä on silmät auki ja täydellinen karvapeite. Jo muutaman päivän ikäisenä se alkaa syödä kiinteää ravintoa. Mikäli tapaat luonnossa paikallaan kyhjöttävän rusakonpoikasen, sillä ei ole hätää. Vain jos lähistöllä on kuolleita tai huonokuntoisia poikasia tai poikasta hätyyttää petoeläin, on syytä pelastaa poikanen.

Mikäli rusakonpoikanen on sijoittunut aivan mahdottomaan paikkaan kuten auton renkaan viereen, lasten hiekkalaatikolle tai muuhun sille vaaralliseen paikkaan, sen voi siirtää. Vältä poikasen liiallista koskettelua äläkä siirrä sitä 15 metriä kauemmaksi alkuperäisestä paikastaan. Rusakonpoikasten selviytyminen keinohoidossa on erittäin epävarmaa, joten varmista aina sen avuntarve ennen pelastamista!” (Teksti: Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra, Tesy)

Siilit
Hämärän aikaan yksikseen liikuskelevat pienikokoiset siilit ovat todennäköisesti emonsa vieroittamia. Niillä ei ole mitään hätää ja ne on syytä jättää rauhaan. Keskellä päivää pihassa harhailevan poikasen asiat eivät välttämättä ole kunnossa. Tällaisen poikasen voi toimittaa asiantuntevaan hoitoon.